Isäntä seurasi äänetönnä. Tuntui siltä kuin olisi isku kuulijakuntaa kohdannut ja kuolonhiljaisuus seurasi tätä kaikkea.
Pappi Feiermann astui keskelle tupaa, ottamatta edes lakkia päästään. Hän seisoi nyt Haugen edessä säihkyvin silmin ja tumma puna kasvoillaan.
"Mitä sinulla on tekeillä täällä?" kysyi hän terävästi.
Hans Nielsen Hauge nousi seisaalleen.
"Minä kehoitan lähimmäisiäni kieltäytymään kaikesta jumalattomasta elämästä ja maallisista haluista sekä elämään Jumalan sanan mukaisesti", vastasi hän hiljaa. Syvä katse suuntausi vakaana suoraan pappiin.
"Kuka on antanut sinulle luvan tällaiseen?" kysäsi tämä terävästi kuten ennenkin.
"Te, pappi, olette ennen antanut minulle luvan Fredriksstadissa", vastasi Hauge sävyisästi. "Sitäpaitsi turvaudun Jumalan lupaan ja käskyyn."
Pappi kohotti käsivarttaan. "Ei sanaakaan enempää", sanoi hän. "Annoin sinulle kerran luvan, luullessani kaiken olevan viatonta, nyt näen minä mihin tuollainen haaveilu johtaa, ja nyt on sinun seurattava minua."
Hän katsahti luutnanttiin ja noihin kolmeen sotilaaseen, jotka seisoivat valmiina, käskyjä odottaen.
Kuulijakunnasta kuului nureksumisen muminaa ja isäntä kääntyi pappia kohti, samoin Ole Nielsen Hauge, joka oli nimismiehenä Tunessa.