Luutnantti ja kaksi sotamiestä, Hauge keskellänsä, hävisivät linnan pihalta.
Vahti, tehden kunniaa, antoi noiden neljän miehen kulkea ohitsensa.
Linnanportti sulkeutui jyristen.
Hetkisen kuluttua istui Hans Nielsen Hauge arestissa kahden sotamiehen seurassa, jotka kärsivät rangaistusta laiminlyömisistä sotapalveluksessa, mutta seurakunta Glemmingenissä hajaantui hiljalleen ja kukin kulki mietteissään kotiansa kohti.
"Missä on Hans?" kuului kysymys, jolla Niels Mikkelsen vastaanotti kotiin palaavat, jotka saapuivat Tuneen iltamyöhällä.
Anne-sisar itki, voimatta vastata. Toiset seisoivat silmänräpäyksen äänettöminä.
"Onko jotakin tapahtunut?" kysyi äiti, joka tuli ulos etehiseen.
"On, äiti", vastasi nimismies, Ole Nielsen. "On tapahtunut se, minkä täytyi tapahtua. Hans vietiin Fredriksstadiin vankilaan. Pappi itse haki hänet kruununmiesten kanssa."
Äiti pani kätensä ristiin.
"Taivaan Jumala", lausui hän, kalveten siinä seistessänsä.
Samalla kuului Niels Mikkelsenin syvä ja luottamusta herättävä ääni: