"Niin, taivaan Jumalalle olkoon kiitos", lausui hän, "että hän istuu vankilassa Jumalan sanan takia. Antakoon Jumala hänelle myöskin voimia kestämään ja kärsimään ilolla."
Mikkel Nielsen, joka seisoi aivan vieressä, ojensi isälleen kätensä.
"Luota siihen, isä", lausui hän luottavasti. "Hans kyllä ajaa asiansa!"
Äidin kasvot kirkastuivat ja molemmat sisaret tunsivat iloa ja lohtua.
"Niinkö sanot!" huudahti äiti.
"Niin", yhtyi isä puheeseen. "Minä uskon kuten sinäkin Mikkel! —
Hän, Hans, selviytyy kyllä."
"Jumalan avulla", sanoi sisar Anne. Hänen sinisilmänsä loistivat ihmeellisesti kalpeissa kasvoissa.
* * * * *
Vankilassa laulettiin.
Raa'at äänet lauloivat rivoa laulua. Joka värssyn välillä nauroivat miehet.