"Niin", vastasi Hauge. "Siellä löytyy vielä asetus, joka määrää että jokainen, joka herjaa ja pilkkaa Jumalan sanaa, on pantava häpeäpaaluun; jos sitä noudatettaisiin, niin pelkäänpä, että kaupunki ja koko maa tulisi täyteen häpeäpaaluja!"
Poliisimestari oli voitettu. Hän taputti Haugea ystävällisesti olalle ja antoi hänelle luvan mennä.
"Sinä olet saapa myöhemmin lopullisen päätöksen heti kun hiippakunnan lausunto on saatu", sanoi hän.
"Minä toivon varmasti, että hiippakunnan päämies on oleva yhtä oikeudentuntoinen kuin poliisimestarikin", vastasi Hauge, hyvästellen ja lähtien.
Kun poliisimestari päivällisen aikaan käveli kotiinsa, kohtasi hän torilla pitkän komean miehen, jonka koko Bergen tunsi. Mies oli vahva ja leveäharteinen, korkealle kohotettu oli hänen otsansa ja ruskeissa silmissä oli kotkankatse, joka tähysteli tarkasti eteensä. Nenä oli mahtavan käyrä, kulmakarvat paksut ja tuuheat.
Hän oli ristikirkon tunnettu rovasti, Bergenin laillinen piispa,
Johan Nordahl Brun.
Poliisimestari seisahtui ja tervehti.
"Onko teidän korkea-arvoisuutenne vastaanottanut mitään maaherra Hauchilta, joka koskee erästä matkustelevaa maallikkosaarnaajaa itämaakunnista, talonpoikaa Hans Nielsen Haugea?" kysyi hän, senjälkeen kun tervehdykset olivat vaihdetut.
Piispa Brun kohautti päätään ja katsoi poliisimestariin voimakkain katsein.
"Kyllä, herra poliisimestari, sen olen vastaanottanut ja antanut myöskin vastaukseni asiassa", sanoi hän voimakkaalla äänellä.