Jopa loppui höylääminen tuolla ylisellä. Nuorukainen astui sieltä ulos, seisahtui ylisen portaille ja vilkasi ympärilleen.
Sitten astui hän hiljalleen alas ja astui sisartaan kohti.
Tulija oli Hans.
Hän seisahtui sisarensa eteen kädet selän takana ja katseli häntä. Hans käveli aina kädet selän takana, kuten isoisä Ole Hansen Hauge oli tehnyt, aina lapsesta saakka.
Sisar katseli häntä jatkaen kutomistaan.
"Saatko valmiiksi?" kysyi hän.
Hans hymyili.
"Niinpä luulen", vastasi hän. "Muuten täytyy käyttää öitä lisäksi."
Sisar hymyili, hänkin.
"Niinpä niin, Hans rakas", sanoi hän ja vilkasi samalla karjaan päin.