Hans Hauge oli tullut varsin kalpeaksi. Nyt hymyili hän hiljaisesti.
"Ei toki", sanoi hän luottavasta. "Annea emme menetä."
"Emme", vastasi isä. "Jumalan voima voitti vihdoin. Nyt hän on pahimmasta päässyt."
Isän silmät olivat kyynelissä.
Hans Nielsen Hauge vaikeni hetkisen. Sitten sanoi hän varsin hiljaa:
"Minä kuulin, että hän menee pois."
Isän silmät täyttyivät kyynelillä, jotka tippuivat maahan.
"Niin menee", sanoi hän.
"Eikö ole mitään neuvoa?" Hauge katseli isäänsä.
Niels Mikkelsen pudisti päätään.