"Lääkäri sanoo, ettei ole", vastasi hän.
Hans Hauge kumartui. Sitten pani hän kätensä ristiin.
"Tapahtukoon Jumalan tahto", sanoi hän.
Hän jäi niin kauan seisomaan. Hänen huulensa liikkuivat niinkuin hän olisi puhunut itsekseen tahi jonkun toisen kanssa. "Niin, niin", jupisi hän ja nyökkäsi moneen kertaan päätään.
"Jumalan ensimäinen elonkorjuu", kuiskasi hän.
Sitten nosti hän päänsä ja hänen siniharmaissa silmissään oli suuri voima.
"Saanpa mennä sisälle", sanoi hän.
"Aivan niin", sanoi isä, joka katseli ovea. Ja Hans Nielsen Hauge astui hiljaa huoneeseen. Mutta isä istui pöydän ääreen ja nojasi kätensä raskaasti molempiin käsiinsä.
* * * * *
Kun Hauge astui sisälle, nousi äiti ylös ja meni sivulle. Hauge tarttui hänen käteensä tullen hiljaa vuoteen ääreen.