Hans meni suoraan häntä kohden, otti häntä kaulasta ja ravisteli vähäisen.
Sisar hymyili.
Sitten istahti Hans hänen viereensä.
"Sinä et ymmärrä kauppaa", sanoi hän ja sylkäsi.
Sisar ei vastannut; hän kutoi vaan edelleen sukkaa, mutta tuo ystävällinen hymyily pysyi suupielessä.
"Sinusta, Hans, tuleekin ehkä kauppias?" sanoi hän hetkisen kuluttua.
Hans istui ja hypisteli heinän kortta.
"Ei ihmisen sovi kaivaa leiviskäänsä maahan", vastasi hän sitten.
Sisar mietiskeli.
"Paljonko saat säiliköstä?" kysyi hän katsahtamatta ylös. "Kaksi taaleria." Vallitsi hiljaisuus.
"Papilla on varoja kyllin", ilmoitti Hans. Silloin katsahti sisar häneen.