Oli vielä päivällislevon aika eikä mitään muuta ääntä kuulunut kuin höyläämistä yliseltä, jossa Hans rakenteli säilikköä.
Anne Hauge sovitti siten, että hän siirtyi karjan mukana, yhä enemmän aitaa kohden.
Hän tahtoi vihdoinkin tietää, mikä kummallinen mies tuo oli, joka asettui tuohon tien viereen eikä lähtenyt edelleen.
Kulkihan tuota tietä ihmisiä, mutta ne tulivat mielellään sisälle pyytämään ruokaa tahi sitten jatkoivat matkaansa, mutta tämä jäi tuohon istumaan.
Nyt nousi mies ylös ja silloin Anne tunsi hänet; sehän olikin Kristen
Gleng — soittoniekka. Nyt hän taas istuutui.
Anne kääntyi hiljalleen ja asteli verkalleen vainiolla karjan keskelle.
— — —
Keskellä lämmintä syksyisen puolipäivän hiljaisuutta kaikui yksinäinen sävel. Ensin muutamia salaperäisiä näppäyksiä — sitten kummallisen raju sävel.
Kristen soittoniekka oli ruvennut soittamaan.
Lehmät nostivat päitään ja kuuntelivat; Anne Hauge kääntyi ja seisoi aivan liikkumatta.