Jokaista tervehti hän kädestä, sanoi jonkun sanan ja kävi edelleen katsellen.
Vihdoin tapasi hän veljensä, otti häntä lujasti kädestä ja jäi siten seisomaan moniaan sekunnin ajaksi.
"Kiitos todistuksestasi, veli!" sanoi hän matalasti sointuvalla, lämpimällä äänellään. "Jumala palkitkoon sinua siitä että kestit!"
Veljen silmiin nousivat kyyneleet, eikä hän vastannut mitään.
Mutta hänen takanaan seisoi hänen vaimonsa Inger. Tämän hyvät kasvot loistivat; hän tarttui molemmin käsin.
Haugen käteen. "Tervetullut ole sinä!" sanoi hän. "Ja Jumala siunatkoon sinua!"
Hän ei tahtonut laskea kättä irti. Hauge nyökäytti päätään, kääntyi ja tervehti Torleif Bachea, Niels Braatenia ja toisia.
"Täällä on kaikki hyvin", sanoi hän. "Tehdashan on käynnissä."
Hän hymyili ja meni sisään veljen seuraamana.
Ja pian täyttyivät huoneet sadoista ystävistä, joiden kasvot ilosta loistivat, kun hän nyt oli tullut.