Oikeuden puheenjohtaja nousi ja hiljaisuuden vallitessa julistettiin tuomio.
Se kuului:
1. että Hans Nielsen Hauge itse vastoin tammikuun 13 päivänä 1741 annettua asetusta oli matkustellut ympäri maata ja puhunut Jumalan sanaa;
2. että hän oli kehottanut muita tekemään samaa;
3. että hän kirjoituksissaan oli esittänyt raskaita syytöksiä hengellistä säätyä vastaan, joista syytöksistä kuitenkin saattaa olettaa, etteivät ne perustuneet pahaan aikomukseen, sekä etteivät ne, oikeassa yhteydessään luettuina, olleet siihen määrään loukkaavia, kuin miltä ne ensi näkemältä ja erikseen otettuina näyttivät.
Oikeus katsoi, että nämä rikokset, katsoen lainlaadinnan lievään henkeen haaveilijoita kohtaan, on sovitettava, ei ruumiillisella rangaistuksella, vaan rahasakoilla.
Kaikkien kuulijain kasvot kirkastuivat, kun esimies lausui nämä sanat.
"Senvuoksi tuomitaan Hans Nielsen Hauge maksamaan Kristianian köyhäinkassaan tuhannen hopeataaleria sekä kärsimään kaikki kulut asiassa. Muutoin saa hän olla vapaa enemmistä syytöksistä tässä asiassa."
Salissa kävi tukahutettu mumina, kun tuo oli julistettu.
Haugen ystävät riensivät hänen ympärilleen ja onnittelivat häntä.
Mutta Hauge vastasi aivan hiljaa.