"Kaikkitietävän Jumalan tuomioon vetoan tästä tuomiosta; nyt vain iloitsen siitä, että kaikki pahat syytökset minua vastaan ovat maahan lyödyt."
Oikeusneuvos Bull tuli nyt Haugen luo ja löi häntä olalle.
"Hauge", sanoi hän. "Minä ja moni muu kanssani pidämme sinua täydellisesti syyttömänä ja viattomasti väärin kohdeltuna miehenä. Ole hyvällä mielellä. Tuleva aika on vahvistava sen, mitä tässä olen sanonut. Ja nuo vaivaiset sakkorahat kyllä saadaan suoritetuksi." Hän ojensi Haugelle kätensä.
"Sitä en epäile", vastasi Hauge hymyillen. "Tosin ei itselläni ole killinkiäkään, mutta apu on kyllä tuleva."
Ja apu tuli.
Kun tieto Haugen lopullisesta tuomiosta tuli maassa tunnetuksi, tuli rahoja virtanaan ystäviltä, ja ennen pitkää oli tuo melkoinen summa suoritettu ja Hauge nyt kymmenen vuoden vankeuden jälkeen vapaa mies.
Silloin kirjoitti hän ystävilleen:
"Mihin ovat nyt joutuneet nuo kaikki pahat syytökset, joilla monet vaivasivat itseään, saadakseen minut ainakin elinkautiseen vankeuteen?
"Mitä hyödyttävät nyt nuo monet kirjoitukset, joilla monet ovat itseänsä väsyksiin asti vaivanneet ja kiusanneet minua noin kuudellasadalla kysymyksellä, kuulustelleet yhtä monta todistajaa, toivoen voivansa saada rangaistavia paheita minussa toteennäytetyksi?
"Jumala olkoon ikuisesti kiitetty, että hän on minut varjellut paheista, niin että syyttäjäni eivät löytäneet muuta kuin Jumalan sanan harjoitukset ja ne kirjat, jotka olin kirjoittanut, joihin oma todistukseni oli riittävä, kun sanoin, että olin ne kirjoittanut.