Andrea Nyhus, orpo, katsoi mieheen, joka hänestä oli kaiken vapahduksen ja hyvyyden ilmestys maanpäällä.
"Kyllä, sen tahdon", vastasi hän hiljaa.
Tammikuun 27 päivänä 1815 vihittiin Hauge avioliittoon, mutta tämä onnellinen avio ei tullut pitkäaikaiseksi. Ennen vuoden loppua kuoli Andrea Hauge, synnytettyään joulukuun 12 päivänä 1815 pojan.
Hän kuoli pitäen Haugen kättä omassaan, iloisena ja onnellisena kuin lapsi, joka pääsee joulun iloon.
Vuonna 1817 meni Hauge uuteen avioliittoon Ingeborg Marie Olsdatterin kanssa, jonka hän oli oppinut tuntemaan Ekerin paperitehtaalla. Tästä aviosta syntyi kolme lasta, jotka kaikki kuolivat pieninä.
Samana vuonna, 1817, muutti Hauge Bredtvedt-nimiseen taloon Ekerissä, minkä talon hän oli ystävien avustuksella ostanut. Täällä eli hän lopun ikänsä täydessä rauhassa; hänen terveytensä oli ainiaaksi murtunut, eikä hän enää katsonut voivansa jatkaa matkustamistansa. Mutta kotoansa johti hän kirjoitustensa ja kirjeittensä kautta koko tuota hänen vaikutuksestansa syntynyttä uskonnollista liikettä, samoinkuin hän myöskin alituisesti keskusteli niiden monien ystävien kanssa, jotka kaikilta Norjanmaan kulmilta tulivat häntä katsomaan ja puhuttelemaan.
Näiden ystävien joukkoon luki hän ilolla entisen hyväntekijänsä, oikeusneuvos Bullin, joka usein kävi hänen luonansa ja puheli hänen kanssaan asioista, jotka Jumalan valtakuntaan kuuluvat.
Muuten eivät ainoastaan haugelaiset käyneet Bredtvedtissa. Haugesta oli vapauttamisensa jälkeen tullut koko maassa tunnettu henkilö, jonka luona kävi sekä pappeja että virkamiehiä. Niinpä vuonna 1815 suurkäräjäin koossaollessa tulivat piispa Bugge ja professorit Hersleb ja Stenersen sekä 15 pappia samalla kertaa tapaamaan tuota merkillistä maallikkoa.
Kun Bugge näki tuon kumartuneen, raihnaisen miehen, tarttui hän tämän käteen ja sanoi suuresti liikutettuna:
"Tämän olet sinä kärsinyt Kristuksen tähden, Hauge!"