"No niin", sanoi sisar saatuaan hänet valmiiksi ja pannen hatun hänen päähänsä, joka oli kammattu ja laitettu ajan tavan mukaan. "Nyt olet hieno niinkuin pitääkin", sanoi hän.
Hans Nielsen huokasi.
"Kunhan vaan olisin sisällisesti niin hieno", sanoi hän itsekseen.
Sisar syleili häntä.
"Rakas Hans!" sanoi hän.
Hans katseli sisartaan rakkaasti.
"Ei tule olla kuin valkeaksi sivelty hauta", sanoi hän.
"Älä puhu sellaista", sanoi sisar.
Sitten he lähtivät hiljaisina alas portaita.
Ja kohta oli Niels Mikkelsen Hauge koko huonekuntansa kanssa kirkkomatkalla.