Siinä, minkä hän kasvavalla ijällä oli katsonut maailmallisiksi ajatuksiksi ja haluiksi, oli hän nyt velvollinen ja oikeutettu toimimaan; mutta olipa vaara että tämä hommailu kiinnitti kaiken hänen halunsa ja vei hänen aikansa; raamattu ja kristilliset kirjat tulivat toiselle sijalle ja moni seikka, joka oli polttanut hänen sieluaan poikaijässä, haalistui myöhemmin ja jäi pois mielestä.
Mutta tapahtuipa seikkoja, jotka taasen herättivät tämän rikkaan ja vastaanottavan mielen ajattelemaan ijäisiä asioita.
* * * * *
Vähän matkan päässä eteläänpäin Haugen talosta oli silloin suuri metsämaa, enimmäkseen mätäsmaista lehtimetsää. Tämä metsä, jossa maaperä oli lihavaa ja rehevää, oli täynnä purosia, jotka milloin maanalaisina, milloin sen päällisinä juoksivat suurempaa jokea kohti, joka virtasi Glommeniin päin ja laski siihen vähän etelämpänä.
Tähän metsämaahan olivat edelliset omistajat muinoin useamman kerran yrittäneet tehdä peltoa. Mutta he olivat taasen jättäneet yritykset sikseen, ja pientä metsää, enimmäkseen haapaa ja leppää, oli taasen päässyt juurtumaan väkevään maaperään, jossa puunrunkojen välissä kasvoi kyynäränkorkuista heinää.
Tästä metsämaasta oli Hans Nielsen Hauge huokealla hinnalla vuokrannut itselleen maakappaleen. Siellä hän nyt työskenteli ja teki uutta peltoa, poltti viidakkoa ja kylvi heinänsiementä; hänen tarkoituksensa oli, että "Haugen uutisviljelys", joksi hän sitä sisarusten kesken mielellään kutsui, muodostuisi kelpo niityksi ja antaisi hänelle vuosittain hyvät tulot.
Kun joku haasteli, että tuo ehkä oli turhaa työtä ja vaivaa, vastasi hän:
"Se, joka ei kynnä, ei saa koskaan kylvää, ja se, joka ei koskaan kylvä, ei se myöskään saa niittää."
Ja niin teki hän luottavasti edelleenkin työtä. Hänen verensä hehkui halua alkaa alusta, oman mielensä mukaan, ja kulkea omia teitään.
Isäkin toisinaan sai sanoneeksi, että hän voisi käyttää aikaansa paremmin kuin hukkaamalla sitä korvessa semmoiseen, josta ei tiennyt tulisiko se kannattamaan, ja äitikin lempeällä tavallaan kannatti isän mielipiteitä; mutta silloin Hans vastasi tavalla, joka lopetti kaikki vastaansanomiset: