"Pysyttele kiinni!" huusi hän.
Oksan toisensa perästä löi sisar irti ja ne menivät virran mukana;
Hans piti kiinni suu valjuna ja hampaat yhteen puristettuina.
"Kiiruhda", huusi Hans.
Silloin ojensi sisar kirveen ja kurottui ulospäin rannasta, pitäen vasemmalla kädellään lujasti eräästä haavan rungosta.
Hans Nielsen sai kiinni kirveestä molemmin käsin ja liukui virran mukana rantaa kohden.
Vähän ajan kuluttua makasi hän kalpeana ja huohottaen pensaitten keskellä. Sisar seisoi itkien hänen vieressään.
"Jumalan kiitos, että tulin!" huudahti hän, pani kätensä ristiin ja itki taasen.
Veli makasi kauan puhumattomana. Vihdoinkin yritti hän nousta ylös.
"Saammepa tosiaan kiittää Jumalaa", sanoi hän vapisevalla äänellä.
Silloin sisar kietoi kätensä hänen kaulaansa.