"Jumalan olkoon kiitos!" sanoi hän taas.
* * * * *
Vaikeasti sujui molempain matka kotiin. Hans oli kovin väsähtänyt; ilma oli kylmä ja läpimärät vaatteet painoivat.
Kun he vihdoin saapuivat kotiin ja isä, joka juuri istui pöydän ääressä kahvia juomassa, kuuli mitä oli tapahtunut, sanoi hän:
"Hullusti siis kävi kuitenkin!"
Hans ei vastannut. Hän astui vaan ylös portaita kamariin ja muutti yltään märät vaatteet; mutta kun hän sitten tuli alas syömään ja istuutui, oli hänellä sisällinen vilu.
— — —
Kaksi päivää tämän tapauksen jälkeen sairastui Hans Nielsen.
Yhtaikaa rupesi viluttamaan ja tuntumaan vaikeita pistoksia rinnassa; sen jälkeen tuli polttavan kuuma ja painosti hengitystä niin, ettei hän sellaista ollut koskaan ennen tuntenut. Sellaisena makasi hän kolme vuorokautta, ja niiden mielestä, jotka häntä hoitivat, näytti hän tulevan yhä huonommaksi.
Mutta Hans Nielsen Hauge arvelikin itse, että hänen täytyi nyt kuolla. Tämä oli Jumalan kolmas ja viimeinen kutsuminen.