Hän itki yhäti, nyyhkyttäen.
Vallitsi kauan hiljaisuus. Kuului vaan pienen seinäkellon naksutus.
Sitten poika taasen puhui hiljaisesti ja rasittuneesti:
"Kunhan vaan voisi päästä Jumalan luokse."
Äiti katsoi häneen.
"Kaikki on hyvin", sanoi hän ja tarttui poikansa käteen.
Hans hymyili ja katsoi äitiin.
"Luuletko, että Jumala huolii sellaisestakin kuin minä olen?" kysyi
Hans. Ja nyt hänen silmänsä kyyneltyivät.
"Huoliipa kyllä!", ja äiti silitteli hänen kättään.
Hans ravisti päätään.