— Ei ole nyt enää, vastasi Hilma. — On pitänyt säästää vuokrassa. Kyllähän meillä ennen oli kaksikin huonetta ja minä pidin silloin asukkaita siinä toisessa. Se kannatti hyvin, sillä niiltä sai siksi paljon, että itse asui melkein ilmaiseksi. Mutta Oskari tuli mustasukkaiseksi eräälle nuorelle miehelle, joka oli minulle ystävällinen. Enhän minä sille koskaan mitään valittanut, sillä en minä vieraille käy surujani selittelemään, mutta taisi tuo huomata jotain, koska oli niin hyvä minulle. Ja siitä syntyi sitten pahoja puheita ja riitoja, ja minä jätin asukkaitten pidon.
Puna oli noussut Marin poskille. Hilman tyynesti lausumat sanat olivat herättäneet hänessä aivan selvän tietoisuuden siitä, että tyttärensä elämässä oli vaikeuksia enemmän kuin tämä jaksoikaan kantaa. Ja nyt hän aivan selvästi tajusi, että tyttärensä todellakin oli aivan yksin ja että hän oli äitiään kaivannut, saadakseen edes jollekulle purkaa sydäntään. Kuinka hyvin hän tunsikaan tuon ylpeyden, joka estää ihmistä ilmaisemasta onnettomuuttaan sivullisille. Eihän hänkään nuorempana ollut sitä näyttänyt, ei ilmaissut, kuinka häneen koski Kallen juopottelu, vaan oli aina koettanut sitä salata naapureilta.
— Etkö ole miehellesi koettanut selittää, ettei hänen sovi sillä tavalla menetellä? kysyi Mari.
— Olenhan minä kyllä. Mutta kun Oskari silloin aina pahastuu ja loukkaantuu kovin, niin en minä ole sitten enää tahtonut. Ellei hän itse sitä ymmärrä, niin turhaahan on sitä hänelle tyrkyttää.
— Mutta sitä minä en voi ymmärtää, kuinka sinulla on ollut näin huonoa. Saithan sinä kotoa vähän rahojakin.
Hilma punastui.
— Sinunhan ne olivat.
— Niin, olivathan ne minun. Mutta kun Oskari joutui maksamaan toisen puolesta ja kun minä niin luotin häneen, niin annoin rahat hänen huostaansa. Ja onhan siitä jo niin monta vuottakin. Ja ne menivät jo ensimäisenä. Ostettiin huonekaluja. Ja olihan niitä menoja.
Mari huomasi tämän asian kovasti hävettävän Hilmaa eikä senvuoksi kysellyt siitä sen enempää.
Huoneen ovi aukeni, ja sisään astui Hilman ikäinen nainen. Hän oli hiukan liian koreasti puettu ja hänen käytöksessään oli jotain liian varmaa ja vaativaa.