— Kas, sinulla onkin vieraita, sanoi tulija.
— Astu sisään vain, sanoi Hilma. — Ei täällä ole vieraita. Äitihän se on.
Tulija astui tervehtimään Maria.
— Vai Hilman äiti. Hauskaa tutustua. Emäntä ei taida tietää, kuka minä olen. Minä olen Oskarin sisar Ester Blomberg. Asun tässä aivan vieressä. Mieheni on kirjaltaja niinkuin Oskarikin.
Mari ei sanonut mitään, hän vain nousi puoliksi kätellessään Esteriä.
— Vai on emäntä tullut tytärtään katsomaan. On se Hilmalle hauskaa, kun sukulaisia tulee. Hilma onkin vähän ylpeänpuoleinen, niin ettei tahdo seurustella kaikkien kanssa. Minä täällä kyllä joka aamu käyn katsomassa lapsia. Kun ei ole omia, niin tahtoo edes veljensä lapsia katsella. Ja pitäähän varjella, ettei niille tapahdu mitään pahaa.
Mari huomasi, kuinka tämä lause koski Hilmaan. Kun Hilma ei mitään vastannut, niin hän sanoi aivan tyynesti:
— Eiköhän oma äiti aina varjele lastaan parhaimpansa mukaan.
Ester pääsi oikein vauhtiin.
— Voi, hyvä emäntä, ette te tunne, huomaan minä, ollenkaan näitä kaupungin naisia. Kyllä ne hoitavat lapsiaan niin huonosti, että sivullisen on oikein paha katsella.