— Äiti, sanoi hän, tässä se Aino on, josta minä puhuin.
— Vai on äitisi täällä, sanoi tulija ja riensi sydämellisesti kättelemään vierasta.
Mariin vaikutti hyvin miellyttävästi se, että tämä nainen tervehtiessään häntä, vanhanpuoleista ihmistä, niiasi eikä ainoastaan kumartanut, niinkuin Ester oli tehnyt. Tämä pieni seikka heti sai Marin sydämen kääntymään tulijan puoleen, ja kaunis hymy kirkasti hänen kasvonsa.
— Ellei rouva olisi tullut tänne, niin kyllä kai minä olisin pyytänyt Hilmaa tuomaan minut teitä katsomaan, sanoi Mari. — Hilma tässä on ylistänyt teitä. Kuulutte olevan niin hyvä äiti ja vaimo.
Aino nauroi kirkkaasti ja vastasi;
— Hätäkös on olla hyvä äiti ja vaimo, kun lapset ovat terveitä ja minä olen mieheeni niin ihastunut, että olen aivan kuin vasta kihloihin mennyt. Helppohan on olla hyvä, kun saa hyvän miehen.
Hän pyörähti oven suuhun, jonne oli laskenut torilaukkunsa.
— Tulen juuri torilta ja ostin sieltä kimpun vihannoivia koivunoksia. Annan siitä sinulle, Hilma, puolet. Pitäähän sitä jotain olla, kun äiti taloon tulee.
— Kuinka hyvä sinä, Aino, olet, sanoi Hilma,
— Ei puhuta sellaisesta, sanoi Aino.