Aino huomasi, ettei Mari halunnut puhuttavan tästä asiasta, ja vaikeni senvuoksi. Kohta saapui Hilma Kertun kanssa. Yhdessä he menivät Ainon kotiin, joka oli aivan lähellä. Kerttu jätettiin Ainon lasten kanssa leikkimään pihalle.
Kun oli päästy sisälle ja vähän aikaa keskusteltu kaikenlaisista jokapäiväisistä asioista, sanoi Aino:
— Kun täällä meillä on hiukan enemmän tilaa, kuin siellä Hilman luona, niin eikö emäntä voisi olla meillä yötä?
— Enhän minä nyt vierasten ihmisten luo voi tulla, sanoi Mari.
— Minä niin mielelläni pitäisin, vakuutti Aino. — Onhan täällä tilaa. Kyökki on aivan vapaana öisin, kun lapset nukkuvat meidän kanssamme täällä sisällä.
Mari tuli ajatelleeksi, että jos hän olisi yötä Hilman luona samassa huoneessa kuin tämä ja hänen miehensä, niin Hilma ei voisikaan alottaa miehensä kanssa sitä keskustelua, josta oli ollut puhe. Mari siis suostui jäämään sinne yöksi.
Aino tarjoili hedelmiä, Mari niitä söi, mutta Hilma säästi kaikki lapsilleen. Kyllähän Aino vakuutti erikoisesti antavansa vielä Kertullekin, mutta Hilma vastasi:
— Ei minua sittenkään maita, kyllä minä säästän nämä Kertulle huomiseksi.
Keskustelu ei enää ollut välitöntä niinkuin aamupäivällä. He tiesivät, että jotain vakavaa oli tulossa Hilmalle, ja se painoi mielet lukkoon ja esti ajatuksien vapaata ilmaisua.
Mari ja Hilma läksivät asuntoon odottamaan Oskarin paluuta.