Kello kuudelta hänen piti päästä työstään. Hän saapui vasta kahdeksan aikaan, ja Mari huomasi heti hänen liian punoittavista poskistaan ja huolettomasta käytöksestään, että mies oli ollut juomassa. Hänen oli siksi vaikeaa katsella tätä, että hän poistui piankin, ja meni Ainon luo.
Kun illallinen oli syöty ja lapset pantu nukkumaan, sanoi Oskari.
— Minkätähden äitisi on tullut kaupunkiin?
— Minä pyysin häntä tulemaan.
— Minkätähden?
— Minun täytyy saada puhella jonkun kanssa, kun tämä kaikki alkaa tulla jo liian vaikeaksi.
— Mikä tämä?
— Tämä meidän elämämme.
— No, mikä siinä on hätänä?
— Etkö sinä ymmärrä, ettei tästä hyvää tule, jos sinä jatkat sillä tavalla kuin nytkin.