— Nyt ne syyttävät minua varkaaksi, lapset.
— Sekö paha täti pihalla? kysyi Kerttu.
— Hän ja Ester täti. Niin, he syyttävät minua. Ja millä minä todistan, että olen syytön, kun joku on vienyt korin meidän vinnille? Millä minä sen todistan? Ja sitten tulee vankeus, ja te jäätte aivan yksinänne!
Hän otti molemmin käsin päästään kiinni ja heilutti ruumistaan.
— Voi, voi, miksi minua näin kiusataan? Miksi minua kiusataan, kun en ole mitään pahaa tehnyt? Jättäisivät jo rauhaan.
Näin hän vaikeroi siihen asti, kun kuuli miehensä tulevan kotia. Tämä ei ollut niin humalassa kuin tavallisesti.
— Iltaa, sanoi hän tullessaan.
— Iltaa, vastasi Hilma.
— Onko sinulla jotain suuhun pantavaa?
Hilma ei vastannut mitään, meni kaapille ja etsi sieltä kylmää ruokaa miehelleen.