— Anna anteeksi äidille, anna anteeksi!
Sitten hän nousi ja suuteli lastaan, suuteli tämän kylmiä huulia.
Hän meni Marin luo ja suudeltuaan sitä siveli sen kylmiä poskia.
— Voi voi, kuinka sinun on kylmä. Annahan, kun äiti peittää!
Hän kokoili vaatteita lapsensa suojaksi.
— Ja nyt minun täytyy mennä pois täältä. Niin, minun täytyy mennä!
Hän kosketti verestä tahmeata röijyään.
— Mutta mitä ne sanovat, kun minä olen näin verissäni?
Hän pesi kasvonsa ja kätensä, otti puhtaan röijyn ja muutti toisen hameen ylleen. Sitä ennen hän otti laatikosta puhtaan pyyheliinan ja kietoi sen kaulaansa.
Hän oli jo ovella, mutta kääntyi vielä, meni kaapin luo, otti sen päältä kehyksissä olevat valokuvat, omansa ja miehensä, ja asetti toisen Kertun, toisen Marin pääpuoleen. Sitten hän hitaasti veti sormuksen sormestaan ja asetti sen Kertun hiukan kouruun jääneeseen käteen ja painoi sormet enemmän yhteen, jotta sormus ei putoaisi.