Hetken päästä saapui lääkäri. Hän tutki haavan ja saatuaan kuulla, että Hilma oli kaupungin asukas, käski viemään hänet paikalla sidottavaksi sairaalaan.
Eemeli läksi häntä taluttamaan.
— Minä en tahdo parantua, minä tahdon kuolla, sanoi Hilma. — Hyvä tohtori auttakaa minua! Minä tahdon kuolla!
— Ei, ei, sanoi Aino, sinä parannut. Ja ole huoleti, kyllä minä lapset hoidan sillä aikaa, kun olet sairaalassa.
— Lapset, sanoi Hilma verkalleen. 4- Lapset! Ei niitä enää tarvitse hoitaa! Minä olen ne tappanut!
Aino lysähti kokoon päästäen heikon parahduksen.
Eemeli alkoi viedä Hilmaa sairaalaan. Sairaalan portilla Hilma sanoi:
— Kirjoittakaa kotiani tästä minun äidilleni! Kyllä Oskari sanoo osoitteen.
— Kyllä minä kirjoitan, sanoi Eemeli ystävällisesti, — kyllä minä kirjoitan.
He astuivat sairaalan ovesta sisään.