— Minä en tunne lain puustavia, sanoi Helena, mutta sydämeni sanoo, että tässä on tehty Hilmaa kohtaan vääryyttä, sillä muuten hän ei olisi surmannut lapsiaan.
— Kuinka hän olisi voinut surmata lapsensa, ellei häntä olisi jollain tavalla pakoitettu sellaiseen, sanoi nyt Mari nyyhkyttäen. — Kuinka kauniisti hän niistä puhui ja kuinka hän niitä rakasti, niin hellästi ja syvästi. Niiden tähden hän kesti vaikka mitä, niiden hyväksi hän puuhasi ja raatoi. Ei hän olisi niitä tappanut, elleivät toiset olisi häntä sellaiseen tilaan saattaneet, että hänen oli pakko se tehdä.
— Murhaan ei mikään ihmistä pakota! sanoi Kalle. — Hän on minun tyttäreni, ja minä tunnen kyllä omassa itsessäni piston sentähden, että hän on joutunut turmioon, mutta minä en voi mennä puolustamaan tuollaista tekoa. Minä en voi sitä tehdä!
— Sinä olet mies, sanoi Helena, ja näet nämä asiat miehen kannalta. Mutta kysy keltä naiselta tahansa, niin vaikka hän kuinka ankarasti tuomitsisikin lapsenmurhan, niin hän kuitenkin ymmärtää, että nainen voi sen tehdä, kun hän sellaiseen tilaan joutuu. Hilma ei ole yksinään tähän syyllinen, suuremmat syylliset ovat muualla. Jos sinä panet lapsen käteen kekäleen, ja ajat sen sytyttämään talon, niin olet kai sinä silloin suurempi syyllinen kuin lapsi on. Niin on Hilmankin laita ollut. Tuossa kirjeessä on jo sanottu, että miehen juopottelu ja kälyn pahuus ovat saaneet kaiken aikaan. Jos niin on, niin kuinka silloin voidaan yksistään Hilmaa syyttää tästä rikoksesta. Jos mies olisi ollut kunnollinen ja jos käly ei olisi häntä vainonnut, niin Hilma ei koskaan olisi lastaan tappanut.
— Te naiset voitte ajatella asiaa niinkuin itse tahdotte, sanoi Kalle.
— Mutta emmehän me voi mennä istumaan oikeutta.
— Mutta me voimme hankkia Hilmalle jonkun, joka oikeudessa voi häntä puolustaa.
— Teko sellaisenaan joko syyttää tai puolustaa ihmistä, sanoi Kalle.
— Hyvä jumala, hyvä jumala, eivätkö he nyt voi tästä asiasta päästä selvyyteen! sanoi Alma hermostuneesti.
— Taltu, herran nimessä, taltu! sanoi Esko. — Kyllä tästä päästään selville.
— Koska sinä, Kalle, et aio omaa lastasi puolustaa, niin sitten minä teen sen, sanoi Helena. — Sinun tulee antaa minulle tarvittavat rahat, sillä tuollaiset asianajajat voivat ottaa korkean maksun.