Aino palasi Marin ja Helenan luo kertoen, mitä oli kuullut.
— Meidän täytyy kai valmistua ottamaan pahinta vastaan, sanoi hän.
— Kaikki on jumalan kädessä, sanoi Helena.
He istuivat ja odottivat. Jonkun ajan päästä julistettiin tuomio.
Hilma tuli salista vanginvartijan seuraamana. Mari ja Helena eivät enää voineet levottomuuttaan hillitä, he riensivät Hilman luo.
— Se on kymmenen vuotta kuritushuonetta! sanoi Hilma aivan hiljaa.
— Kymmenen vuotta! vaikeroi Mari.
— Kymmenen vuotta! sanoi Helena aivan kuin ei olisi ymmärtänyt asiaa.
— Niin, kymmenen vuotta, sanoi Hilma. — Ja minä tahdon sen kestää, sillä olenhan sen ansainnut.
Hän puristi äitinsä ja äidinäitinsä kättä ja sanoi kyynelten valuessa silmistään: