— Kiitos siitä, että tulitte tänne minua katsomaan. Kiitos siitä, ja antakaa minulle anteeksi se, että olen teille tuottanut näin paljon murhetta.
— Rakas lapsi, sanoi Mari, emmehän me voi sinua tuomita. Rakas sinä olet minulle yhä vielä, ehkä rakkaampi kuin koskaan ennen.
Vanginkuljettaja kiiruhti Hilmaa lähtemään. Naiset erosivat.
Asianajaja oli puhellut Ainon kanssa ja sitten lähestyi Maria.
— Te olette kai syytetyn äiti? kysyi hän.
— Niin olen.
— Tulkaa huomenna minun asianajotoimistooni, minä tahdon hiukan puhella kanssanne, ennenkuin teen valituksen hoviin.
Hän tervehti kohteliaasti ja poistui.
Aivan kuin unessa kulkivat Mari ja Helena Ainon keralla oikeussalista.
Kadulle tultuaan seisahtui Helena hetkiseksi torilla.
— Jumala suokoon minulle ymmärrystä ja voimia toimiakseni tässä asiassa niin kuin hänen korkea ja pyhä oikeutensa määrää, sanoi hän.