— Kun kerran kaikki on mennyt niin rikki kuin se on mennyt, niin ei kai siitä paikkaamisella enää hyvää tule.
Mari ei kohdannut tyttäressään mitään muuta kuin kovaa ja tylyä. Mutta hän ei väsynyt, hän palasi yhä uudelleen tähän samaan asiaan hänen luonaan käydessään. Harva päivä, ettei Mari kulkenut oman kotinsa ja Mäkelän väliä. Hän saattoi nyt olla kotoa varsin hyvin poissakin, sillä Alma oli jo voimistunut siksi paljon, ettei enää tarvinnut pelätä hänen väsyvän työssä. Kiireimpänä leikkuu-aikana hän kyllä oli pakoitettu olemaan kotona mahdollisimman paljon, mutta saattoihan silloinkin iltahämärässä pistäytyä Emman luo.
Vähitellen, vähitellen alkoi Emma tottua näihin äitinsä käynteihin. Menipä hän jo niin pitkälle, että, jos äiti jonain päivänä ei tullutkaan, hän seuraavana päivänä saattoi kysyä, mikä oli estänyt häntä saapumasta. Ja Mari tunsi, kuinka hänen oma suuri ja syvä äidinrakkautensa aivan kuin herätti eloon jotain kuollutta tyttäressään, ja hän iloitsi siitä koko sydämellään.
Helenalle hän tästä seikasta puhui ja sanoi kerran:
— Jos minä vain saan Emman ensin kiintymään minuun niinkuin tyttären ainakin äitiinsä, niin sitten kyllä herää rakkautensa poikaansa ja viimein pojan isään. Sen kaiken täytyy tulla, enkä minä ennen lepää, ennenkuin sen olen nähnyt.
— Ei kai se Emmakaan luonnostaan ole paha, sanoi Helena, — mutta on sattunut elämä painamaan niin kovaan kannen hänen sydämensä päälle, ettei se pääse esille. Kaipa sallimus sen niin asettaa, että jonain päivänä sydän on kylliksi väkevä ja kannen pakoittaa halkeamaan.
Ja sellainen hetki tuli.
Oli jo syyskesä. Mari oli mennyt keskipäivän aikaan Emman torpalle yhdessä Helenan kanssa. Sattui olemaan Emman syntymäpäivä ja he veivät hänelle mennessään kahvia ja leipomansa rinkilän. Torpalle tullessaan kuului sieltä tavatonta metakkaa.
— Äiti ja poika kai siellä taas ovat yhteenotossa, sanoi Mari.
— Siltä se kuuluu, jumala paratkoon, sanoi Helena. — On se onni, ettei Emma ole onnistunut hakkaamaan lastaan aivan rammaksi, vaan on poika hyvästi kasvanut ja varttunut.