— Niin, taitaa olla.
— Etkö sitä muistanut?
— En muistanut. Mutta te molemmat teitte sen.
— Tottakai äiti muistaa oman lapsensa syntymäpäivän. Toimme sinulle hiukan lahjojakin.
Ja Mari antoi hänelle sekä rinkilän että kahvia. Emma mutisi jotain kiitokseksi ja vei rinkilän pöydälle. Sen jälkeen hän alkoi tehdä tulta lieteen keittääkseen kahvia. Tässä puuhaillessa hän sanoi:
— Tuliko se Jaakko teitä vastaan?
— Tuli kyllä.
— Se poika suututtaa vielä hengen minusta.
— Rakastaisit häntä enemmän, niin olisi poika kai parempi, sanoi Mari.
— Miksi minä häntä rakastaisin, kun ei kukaan minua ole rakastanut.