— Sanoiko hän niin? Sanoiko hän todellakin niin?
— Sitähän me kaikki toivoisimme, lausui Helena. — Et sinä enää saa tuon miehen luokse mennä, sillä siitä ei kai sinulle enää ole iloa. Uudestaan sinun täytyy alkaa elämäsi, alkaa se vanhassa kodissa niinkuin ennenkin.
— Niin, aloittaa uudestaan, tulla uudestaan ihmiseksi, sanoi Hilma. —
Sitähän minäkin olen kaivannut. Mutta onkohan se mahdollista?
— Kaikki on mahdollista, sanoi Helena.
— Mutta mitä kyläläiset sanovat, kun minä olen murhaaja?
— Eivät kai nuo tuosta sen enempää sano. Jos alussa jotain, niin kyllä puheet loppuvat, kun me emme sano mitään.
— Niin, pääsisi tästä elämään jälleen, jotta ei tarvitsisi vankilaan enää mennä.
— Kai se sinulle vaikeaa oli siellä?
— Päivät kyllä menivät työssä, ompeli lapsille jotain ja auttoi muita niissä toimissa, missä jaksoi, mutta yöt, ne olivat kauheat.
— Millä tavalla?