— Kyllä minä vastaan, kyllä minä ymmärrän, sanoi Mari. — Täytyyhän minun.
— Jos tahdotte, että äitinne ei ole läsnä, niin…
— Kyllähän äiti voi kuulla, mitä tyttärellään on sanottavaa, lausui Mari yksinkertaisesti. — Ei kai minulla ole häneltä enää mitään salattavaa. Ei ainakaan nyt enää. On tullut puhuttua niistäkin jo, joita on tähän asti salannut. Kyllä äiti saa kuulla.
— Tämä Hilma on teidän vanhin lapsenne?
— Niin on.
— Ja sen jälkeen on ollut muita sisaruksia?
— On. Hänen jälkeensä tuli Emma.
— Ja hän on elossa?
— On. On Hilmaa puolitoista vuotta nuorempi.
— Ja hänen jälkeensä?