— Onko teille vaikeata kertoa lähemmin tästä asiasta ja sen yhteydessä olevista seikoista?
— Kuinka se olisi vaikeaa, jos siitä Hilmalle on apua.
— Siitä on hyvin paljon.
— Silloin minä kerron.
Ja Mari kertoi kaiken sen kärsimyksen, mikä hänet oli saattamaisillaan tuohon tekoon. Kun hän oli lopettanut, sanoi lääkäri sydämellisesti:
— Teillä on elämässä ollut monta vaikeaa hetkeä.
— On kyllä, herra tohtori, on kyllä, mutta on kai niitä sellaisia jokaisella äidillä ja on kai monella vielä pahempiakin. Olenhan minä nämät hyvin kestänyt ja olenhan minä onnellinen, hyvin onnellinen ollut senkin jälkeen.
Lääkäri nyökkäsi hänelle ystävällisesti hiljaa.
— Ja nyt muutamia kysymyksiä miehenne suvusta, koska se voi valaista muutamia seikkoja tyttärenne luonteessa. Onko hänen suvussaan ollut huomattavissa mitään sellaisia tauteja kuin mielisairautta, kaatuvatautia tai pahaatautia?
— Ei ole. Kyllä hänen sukunsa on aivan terve. Yksi hänen veljistään,joka jo on kuollut, piteli kyllä vaimoaan kovin pahoin, mutta sellaistahan tapaa niin usein maaseudulla, eikä tuo hänen vaimonsakaan siitä ottanut kovasti sydämistyäkseen. Mielisairaita ei ole ollut minun tietääkseni laisinkaan.