Lääkäri sanoi Marille hyvin ystävällisesti:
— Nyt minulla ei ole enää teiltä mitään kysyttävää. Minä kiitän teitä. Vaikka ette sitä nyt taidakaan ymmärtää, niin olette näillä tiedonannoillanne antanut hyvin paljon erittäin tärkeitä tietoja, jotka voivat vaikuttaa edullisesti tyttärenne kohtaloon.
— Voi, hyvä herra tohtori, sanoi Mari — minä olisin valmis kärsimään uudestaan, jos sen kautta voisin auttaa omaa lastani.
— Sen minä uskon, sen minä aivan täydellisesti uskon.
Lääkäri kääntyi Helenan puoleen ja kysyi:
— Onko teillä mitään erikoista mainittavana tämän tyttärenne syntymisen ja aikaisemman nuoruuden suhteen.
Helena oli aivan kalman kalpea.
— Voitteko pahoin? kysyi lääkäri.
— En, sanoi Helena. — En minä voi pahoin. Tuntuu vain niin oudolta kaivaa esiin kaikkea sitä, mikä jo on ollut haudattuna vuosikymmeniä.
— Ellei se ole oman mielipiteenne mukaan suorastaan yhteydessä tämän tyttärenne tytärtä kohdanneen asian kanssa, niin ei teidän tarvitse siitä mainita mitään.