— Kaupalle minä menisin markkinoille, vakuutti Matti, en minä sinne ryyppäämään mene.
— Kyllä minä sinun kauppasi tunnen. Muistahan, miten toissa vuonna teit. Möit kyllä kaiken tavarasi, mutta toitko kotia mitään rahoista? Et niin kristuksen killinkiä tuonut.
— Niin, kun minulta varastettiin,
— Totta kai sinulta varastettiin, kun olit ihan tankona.
— Minulla oli vatsa silloin niin kipeä, vakuutti Matti. Minä otin vain ropiksi pari ryyppyä. Ja se meni niin kovasti pian päähän.
— Kyllä minä sinun kipeän vatsasi tiedän, sanoi Miina. Sinulla on sitä huulilta asti. Jollen minä sinua olisi holttaamassa, niin olisit varmasti sikahumalassa aamusta iltaan asti.
Matti katsoi pää kallellaan niin laupiaasti kuin mahdollista Miinaan ja sanoi:
— Ajattelehan nyt, mitä kylässä ajatellaan, kun ei näin suuresta talosta kukaan mene markkinoille.
Miina tiuskaisi:
— Kyllä minä tiedän, mitä ne ajattelevat, jos sinne menet: "Kas kun Syrjälän isäntäkin taas on mennyt kaupunkiin juopottelemaan. Saisi sekin mies pysyä vaimonsa kurissa." Niin ne ajattelevat, jos sitä tahdot tietää.