— Kovasti kuulostaa vaikealta, sanoi renki sääliväisesti. Eiköhän olisi parasta, kun isäntä menisi maata?
— Niinkö maata? Mitä minä makuulla tekisin?
— Ehkä tauti siinä menee ohitse.
— Ei se mene ohitse. Jos se on tauti, niin ei se saa mennä ohitse…
Minä tarkoitin, että kaikin tavoin on saatava se menemään ohitse.
Kyllä kai minä menen maata. Ei kai tässä mikään muu auta.
Matti meni vähän matkaa. Mikä sattuikaan olemaan lumen alla palikka, koska Matti siihen kompastui. Renki riensi avuksi.
— Kovastipa heittelee jo, sanoi hän.
— Mikä? kysyi Matti. Ai niin, se tauti. Niin, kovasti heittelee. Ei mies tautia voita, kyllä se heittää vahvimmankin alleen.
— Kyllä minä isäntää talutan, sanoi renki.
— Tee se, hyvä mies, niin kyllä se sinulle taivaassa palkitaan, vastasi Matti surkealla äänellä.
Hän oli saanut taudin päästä kiinni, ja nyt oli siitä pidettävä kaikin voimin.