— On, vaiva minulla kyllä on, mutta se on niin kovasti muuttelevaa laatua, milloin se lakkaa yhdestä paikasta pistämästä, silloin he heti oikein täydellä voimalla ottaa toisesta kiinni.
Ja vahvistaakseen sanojaan tunnusteli Matti milloin mitäkin kohtaa ruumiissaan ja päästi parahduksen.
— Tässä on sauna pantava lämpiämään, sanoi Miina.
Hän riensi huoneesta pois. Matti jäi yksinään makaamaan sohvalle.
— Nousisikin tästä jo jaloittelemaan, ajatteli hän, mutta se ämmä ryökäle voi tulla minä hetkenä tahansa ja silloin on koko asia pilattu. Eiköhän tuota jaksaisi maata kahta päivää vielä, silloin voisi puhua kaupunkiin-menosta lääkärin apua saamaan. Jos vaan jaksan, niin totta totisesti pääsen sinne. Ja miksi en jaksaisi. Kovempia tuskia ne marttyyritkin kestivät saadakseen maistaa paratiisin iloja. Siellä Tampereella on Kyttälän puolella sellainen pieni tillikka, jonne aina ennenkin olen poikennut, kun on piiskaryyppy otettu ennenkuin on tultu kaupungista pois. Ollapas siellä. Kun minä muistan sen huoneen rasvaiset seinät, niin ei taivaan kukkanurmi ole sen kauniimpaa. Sen huoneen tapeeteissa on sellaisia kummallisia ulkomaan kukkasia, minä muistan sen niin hyvin. Ja kun sitten höyry on päässä, niin nuo kukkaset tanssivat tapeetilla niin lystisti. Kun minä sitä ajattelen, niin totta minä jaksan tässä maata vaikka vuoden. Alkoi tuo muija jo uskoa. Kyllä se tautiin aina uskoo. Se on itse niin terve kuin hakotukki, mutta tautia se pelkää jeevelisti. Kai se niin maailmassa on, että jos tietää, mitä toinen pelkää, niin kyllä silloin toisesta voiton saa. Ja annappas olla, muija, kun minä kerran olen Tampereella, niin en muista sinua, en edes sellaisena kuin olit ennen häitä.
Siinä pimeässä Matti makasi. Tupakkaa teki kovasti mieli. Ei muu auttanut kuin nousta ja sytyttää piippu. Huone oli jo aivan paksunaan savupilviä, kun Miina tuli takaisin.
— Oletko sinä hassu, huusi Miina, sairas ihminen ja poltat piippua!
Anna heti paikalla piippu tänne!
Kovalta tuntui piipun riistäminen, mutta olihan Miina hänen suureksi ilokseen sanonut häntä sairaaksi ihmiseksi.
— Minä koetin, lähtisikö siitä apua, vakuutti Matti.
— Ja sitten lähdet heikkona rimpuilemaan pitkin huonetta, sanoi Miina. Olisit vielä kesken kaikkea kaatunut ja taittanut niskasi. Kun kerran on sairas, niin on itseään hoidettava, siksi kunnes parantuu.