Eevastiina pyrähti pöydän luo, otti hyppysiinsä sokurirasiasta pari palasta ja palasi oven luo. Siellä hän pani palaset rievun sisään ja alkoi niitä nuijalla survoa rikki. Kuinka hauskasti rutisi ja ritisikään sokuri äidin painellessa palasia nuijalla!
Eevastiina ripotti sokurin pannukakkujen päälle lautaselle ja toi sen
Aakustin eteen.
— Syö nyt, sanoi hän. Sattui olemaan kotona aineita, niin laitoin pois happanemasta.
Aakusti ei kehdannut katsoa äitiään silmiin, niin häntä hävetti. Hän pisti paksut sormensa lautaselle, kääri siinä pannukakun yhteen kasaan ja ajoi sen suuhunsa. Makoinen se oli, mutta vaikeasti se meni kurkusta alas. Kurkku tuntui niin ahtaalta ja karkealta.
Äiti seisoi kauempana ja katseli poikansa syömistä.
— Syö nyt toinenkin! sanoi hän.
Aakusti otti toisenkin pannukakun ja pisti sen suuhunsa.
Sen tehtyään hän nousi penkiltä ja meni ulos ovesta. Tuvan oven vierestä hän otti limot ja heitti ne aidan yli karjapihaan. Sitten hän meni navetan ylisille, heitti takin yltään ja heittäytyi heiniin nukkumaan.
Suloisena tuli uni, upotti miehen aivan kuin syvään kuoppaan, kietoi siellä pauloihinsa ja sammutti kiukun polttavan tulen.
Eevastiina kurkkaili tuvan ovesta poikansa tekoja. Kun hän näki Aakustin kiipeävän navetan parvelle, meni hän porstuan toisella puolella olevaan kamariin, palasi sieltä arkivaatteisiin puettuna. Sitten otti hän kiulun ja sangon käteensä ja meni lypsämään torpan lehmiä.