— Kyllä se sinulle riittää, sanoi Janne.
— Mutta onhan toisillekin tarjottava. Eihän minun, rikkaan talon isännän, sovi yksinäni olla.
— En minä voi enempää antaa.
— Kuulehan nyt, Janne, vakuutteli Matti. Sinulla on niin kovasti jalo luonto ja suuri sydän, ihan sinä olet kuin patriarkka meidän kylässä. Kuinka sinä voisit minulta kieltää?
Kiitos vaikutti Jannen mieleen, ja hän antoi toisen setelin.
— Kiitos kaunis, sanoi Matti. Mutta olisit samalla antanut hiukkasen enemmän.
— En minä voi.
— Annahan nyt kuitenkin, kyllä sinä voit.
— Minulla ei ole, johan minä sanoin.
— On sinulla, kun oikein katsot lompakkoosi, sanoi Matti. Auta nyt minua tämä kerta. Kyllä minä sen sitten sinulle moninkertaisesti korvaan. Kuka meitä siellä meidän pitäjässä auttaisi, ellet sinä sitä tee? Sinä olet siellä aivan kuin kuningas. Kumoon kaikki menisi, jos sinä lähtisit pois.