— Niin, niin, kyllä te olette minun lapsiani, sanoi hän. Ainakin sinusta, Mikko, minä tiedän varmasti, että sinä olet minun poikani, niin sinä olet minun näköisenikin. Sinusta, Hilja, en minä ole aivan varma, sillä Janne oli siihen aikaan usein meillä, kun sinä tulit maailmaan. Mutta mitä siitä, niin minä teitä rakastan, että annan teille kaikki tyyni, mitä minulla on, kun äiti vaan on mennyt toiseen maailmaan.
Kun lapset huomasivat isän tulevan hellälle tuulelle, alkoivat he puhua markkinoille-menosta. Pian olivat he pihalla ja Matti vei heidät reessään torille. Itse hän läksi ajamaan sillan toiselle puolelle Yläsen seuraan.
* * * * *
Ilta oli jo pitkälle kulunut ja yö aivan pimeä, kun Janne herätettiin siinä talossa, jonne hän oli ottanut kortteeria. Ylänen oli tullut häntä hakemaan.
— Kauppias tulisi sinne toiselle puolelle.
— Mikä on hätänä?
— Matti isäntä tahtoo nähdä teitä. Janne kiroili hetkisen itsekseen ja läksi.
Kun he sillan toiselle puolelle tulivat, niin he näkivät kadulla
Aakustin, joka piteli hevosta.
Nähdessään Jannen ja Yläsen tuli hän heidän luokseen ja sanoi:
— Missähän se meidän isäntä on, kun on päästänyt hevosen karkaamaan? Satuin kävelemään täällä päin ja näin hevosen kulkevan yksinään kadulla.