Janne koetti selittää Matille, että kaikki se oli mahdotonta, että maailman järjestys oli sellainen, että siinä naisia tarvittiin. Mutta Matti väitti kiivaasti, että hän poikansa avulla muuttaa koko järjestyksen ihan toiseksi.
* * * * *
Kun Topias aamulla majatalossa heräsi, etsi hän isäntäänsä. Johan oli ajateltava kotimatkaakin, eikä hän sille mitenkään yksinään voinut lähteä. Klinkkustiinan Vihtorin seurassa oli Topias viettänyt iltaa, ja olivat he moneen kertaan vannoneet toisilleen pysyväistä ystävyyttä elämän kaikissa vaiheissa. Lopulla oli Vihtori ollut niin liikutettu, että oli kertonut Topiakselle heilastaankin, ja todistaakseen suurta ystävyyttään hän tarjosi sitä Topiakselle. Tämä epäsi, mutta Vihtori tarjosi yhä, ja tässä jalossa väittelyssä oli kulunut suurin osa iltaa.
Päätä porotti ja kävellessä ruumista toisinaan pahasti hieputti, mutta Topias ei siitä välittänyt, hän tahtoi löytää isäntänsä.
Torilla kulkiessaan hän sattui tapaamaan Pauliinan, joka heti ensi työkseen huusi Topiakselle reestään:
— Missä kauppias on?
— Jossain hän kai on, vastasi Topias. Häntähän minäkin tässä etsin.
Kun Pauliina oli siunailunsa lopettanut ja päättänyt markkinoiden suurten viettelysten maalailun, niin he läksivät yhdessä ajaen etsimään Jannea. Kyseltyään kaikilta, jotka suinkin tunsivat, joutuivat he lopulta Kyttälän puolelle. Siellä he ajelivat toista katua ylös, toista alas.
Erään talon kohdalle tullessaan kuuli Pauliina laulua.
— Se on Jannen ääni! huusi hän.