Hilma pisti päänsä oven raosta sisään ja sanoi:
— Täällä on kyökissä Lahdenperän Eevastiina. Kuuluu olevan asiaa isännälle.
— Mitä ne naiset kaikki nyt yhdellä liudalla meidän perästämme juoksevat, sanoi Matti. Joko hänkin tahtoo minua tilille vaatia?
Samassa tuli Eevastiina sisään. Niiattuaan syvään hän kätteli kauppiasta ja isäntää.
— Minä olin kylällä asioilla ja silloin kuulin, että kauppias oli yhdessä isännän kanssa tullut tänne. Minä ajoin silloin kiireimmän kautta tänne, ja juoksihan se varsakin ihan kuin olisi arvannut, mitä asiaa minulla oli.
— No nyt on kaikki päässyt irti, jos jo hevosetkin minua hakevat, sanoi Matti. Mitä, herran nimessä, minulla on tekemistä teidän varsojenne kanssa?
— Kiittämässähän me olemme, sanoi Eevastiina. Kun isäntä on ollut niin kovasti hyvä meidän Aakustille siellä markkinoilla, niin tulimme sanomaan kiitoksemme.
Vasta nyt muisti Matti, mitä hän oli tehnyt Aakustille.
— No, no, häälahjanhan minä ainoastaan annoin.
— Mutta niin suuren. Meidän Aakusti oli ihan sekaisin ilosta kotia tullessaan. Ja kyllä Emmakin oli. Olemmehan me kaikin käyneet isäntää hakemassa, mutta kun ei ole ollut kotona. Kun minä nyt satuin tietämään, että isäntä on tullut, niin kävin senvuoksi sanomaan, että niin hyvää miestä ei ole toista kuin Syrjälän isäntä.