— Ajattele kaikkea sitä, mitä olet tähän asti saanut kärsiä.
— Jaa-ah, jos minä sitä ajattelen, niin totisesti riittää minulla kyllä puhumista, sillä niin on tämä minun elämäni ollut kuin kirpun pakoa nokkelan naisen hyppysien tieltä. Milloin on sieluni saanut tehdä sellaisia hyppyjä, että on oikein huimannut, milloin olen koettanut piilotella kaiken taakse, joka rakoon ja koloon. Mutta aina on tuo nainen lopulta sittenkin saanut minut kiinni. Ja jos minä olisin huono mies, mutta totisesti, sitä minä en ole, hyvä mies minä olen! Ja tahtoisinpa nähdä sen isännän, joka tässä pitäjässä tekee talonsa puolesta enemmän työtä kuin mitä minä teen. Mutta onko se auttanut, onko se auttanut? Minä viivyn hiukan markkinoilla, ja heti olen sellaisen pelon vallassa, että oikein!
— Älä siinä nyt ruikuta aivan kuin olisit pikku poika, joka on housunsa repinyt eikä uskalla mennä kotia, sanoi Janne tiukasti. Me olemme neuvoneet sinulle keinon, jonka avulla voit pulastasi päästä. Noudata sitä. Kuuntele tarkkaavasti nyt, kuinka me sinulle panemme valmiit sanat suuhun.
Hymy leikki niin ihmeellisen kauniisti Eevastiinan suupielissä, kun hän näki Matin surkeana istuvan tuolillaan ja Jannen sääret hajallaan ja innostuksen tulen leimutessa silmistä seisovan keskellä permantoa.
— Paina nyt visusti mieleesi se opetus, joka sinulle täällä annetaan, sanoi Janne. Astu uljaasti Miinan eteen, vailla pelkoa ja vapistusta, naulaa silmäsi häneen ja huuda: Pidä suusi kiinni, ämmä! Luuletko, että sinä tässä talossa olet se, joka kaiken määräät?
— En minä koskaan noin pitkälle pääse, ruikutti Matti. Sitä ennen on jo Miina lyönyt minua keskelle suuta.
— Ei Miina lyö, jos rohkeasti alat. Korota äänesi niin korkealle kuin suinkin on mahdollista ja läimäytä totuus hänelle ihan keskelle naamaa. Sano: Mies on talon kunnia, mutta siitä sinä et ole yhtään välittänyt. Sinä olet tehnyt minut naurun alaiseksi, niin, sitä sinä olet tehnyt. Mutta nyt tulee toinen ääni tähän taloon.
— Aijai, sanoi Matti, kuinka tuo kuuluu kauniilta, kun vaan sellainen olisi mahdollista.
— Kaikki on maailmassa mahdollista, kun ihminen hommaa oikealla tavalla, sanoi Janne.
— Jatka, rakas Janne, jatka. Sinun sanasi ovat ihanaa palsamia minun sielulleni. Mitä minä sitten sanon Miinalle?