— Sinä lyöt nyrkkisi pöytään ja karjaiset! Ja jollei tästä tule sellainen meno taloon kuin minä tahdon, niin heitän minä joka sorkan pellolle. Kokoa sitten pihamaalta kinttujasi, jos ne kaikki löydät.
Matti ihan innostui ja huusi:
— Niin, kokoa sitten pihamaalta kinttujasi, jos ne sitten enää sieltä löydätkään, sillä minä heitän ne niin jumalattoman kauas, että ei näy muuta kuin pieni varjo vaan, kun ne mennä huristavat.
Kauan aikaa Janne Matille tällä tavoin selitteli kotiripityksen suurta salaisuutta, ja niin vakuuttavasti hän sen teki, että Matissa heräsi rohkeus ja hän viimein sanoi:
— Mitä me tässä suotta viivyttelemme? Mennään kotia ja pannaan puhdistus toimeen!
— Se on oikein ja uljaasti ajateltu! sanoi Janne.
Hän huusi kyökkiin:
— Topias, mene valjastamaan meidän valakka!
— Minne sitä vielä nyt niin iltahämyssä mennään? kysyi Topias.
— Syrjälän isäntä lähtee kotiaan, vastasi Janne.