— On se meidän isäntä sentään sellainen mies, ettei niitä olekaan joka paikassa. Ei se vain anna itsensä kanssa tehdä samalla tapaa kuin miten sinäkin Eevastiina aikoinasi omaa miestäsi komensit. Eihän se mies ollut koskaan poissa kotoaankaan. Ei uskaltanut, kun pelkäsi sinua.
Eevastiinaa nauratti niin, että hän kääntyi oveen päin ja painoi kasvonsa siihen kiinni.
— Missä ne nyt ovat? kysyi Pauliina.
— Menevät porstuan toiselle puolelle uuteen tupaan.
— Eiköhän sen Matin mieli tulisi hyväksi, jos minä sille kahvit keittäisin? sanoi Miina.
Ja odottamatta mitään vastausta hän meni lieden luo ja alkoi virittää tulta.
Kun naiset olivat paenneet, niin Janne sanoi Matille:
— Älä siinä nyt enää riehu, kyllä se jo riittää. Akkaväki on jo peloissaan karannut tiehensä.
Matti seisoi aivan kuin herpaantuneena hetkisen paikallaan.
— Mitä sinä hassuja puhut? sanoi hän. Minne karkuun ne olisivat menneet?