— Oliko hauskaa markkinoilla? kysyi hän lempeästi.
— Mitä sinne entistään enemmän olisi hauskuutta tullut, vastasi
Janne.
— Emme me tässä rupea kaikkia kertomaan sinulle, sanoi Matti.
— Enhän minä sitä tahdokaan, en millään tavalla, vakuutti Miina.
Satuin tuossa kysymään, kun ei ollut muutakaan sanottavaa.
Janne oli siirtynyt pöydän luo ottamaan kahvia.
— Annahan, Miina, ryyppykin, sanoi hän.
— Kyllä minä annan, vastasi Miina.
Hän kaivoi taskustaan avaimen, antoi sen Matille ja sanoi:
— Mene sinä, Matti, joka olet isäntä, ottamaan pullo kaapista.
Matin käsi vapisi, kun hän avaimen käteensä otti. Hänen teki mieli jotain sanoa kiitokseksi Miinalle, mutta kurkusta ei tullut muuta kuin korahdus. Kun hän meni kaappia kohden, niin tuntui ruumiissa suloinen puistatus, ja kun hän pisti avaimen reikään, niin ei se ensi kerralla osunut oikein reikään, niin hänen kätensä vapisi.