— Ei se kertomisesta parane.
— Kaikki kertomisesta paranee. Ei ole sellaista asiaa, jota ei puhumalla voisi selittää, sillä sanan voima se kaiken tyyrää. Kyllä minä sen tiedän. Onko se kuka?
— Se on se Lahdenperän Aakusti.
— Kuka se sellainen on? Olenko minä sitä miestä koskaan nähnyt?
— Kyllä te olette nähnyt.
— Minäkö?
— Aivan varmasti.
— Missä?
— Se on se sama mies, joka viime kesänä antoi teille korvapuustin, kun tulitte minua suutelemaan.
— Se on hävytön mies, kyllä minä hänet nyt muistan. Se tahtoo sanoa, hän oli hävytön mies, mutta voi nyt olla hyvinkin siivo. Että hän minua silloin löi, oli jonkinmoista villitystä. Kyllä minä tiedän, että nuoret miehet ovat nykyään sellaisia. Ne eivät tahdo antaa vanhojen miesten tulla ollenkaan nuorten tyttöjen tykö. Toista se oli minun kultaisessa nuoruudessani, silloin väistyttiin aina, kun vanhempi mies tuli joukkoon. No, se sellainen tulee paljosta sanomalehtien lukemisesta. Ne panevat kapinanhengen miehen sisälmyksiä kiertämään. Vai se mies se nyt on. Kyllä muistan. Se on hyvin tuiman näköinen ja sillä on aivan pystyssä seisova harjastukka, eikä turpajouhia sillä ole laisinkaan naamassa. No, eikö hän huoli sinusta?