— Sinä huokaat! sanoi Janne. Sinä huokaat! Kyllä minä ymmärrän, miksi sinä huokaat. Pahaa sisuasi sinä huokaat. Mutta muista, mitä Paavali sanoo rakkaudesta. Ja hän oli vanhapoika niinkuin minäkin olen. Minä julistan sinulle nyt niinkuin Paavalikin julisti, että ellei sinulla rakkautta ole, niin olet sinä kilisevä kulkunen ja helisevä vaski. Eevastiina oli pihalle asti kuullut Jannen äänen ja riensi tupaan.
— Herra jestas kuitenkin, mitä on tapahtunut? sanoi hän.
— Hyvää päivää ensin, sanoi Janne, joka aina tahtoi noudattaa soveliasta käytöstä naista kohtaan. Minä olen tullut tänne saarnaamaan pojallenne rakkauden velvollisuuksista, sillä hän on ne unohtanut.
— Mitä sinä, Aakusti, oletkaan oikeastaan tehnyt? kysyi Eevastiina hätääntyneenä. Ethän vain ole tyttöä vienyt häpeään?
— Enhän minä ole mitään tehnyt, sanoi Aakusti, jota tämä kaikki tavattomasti hävetti.
Hän laski kätensä työhön kiinni ja tuumi:
— Olisinpa Emman tykönä, niin kyllä me tämän asian järjestäisimme, eikä siihen tarvittaisi toisten apua.
— Minä selitän, mitä hän on tehnyt, sanoi Janne juhlallisesti. Hän on Emman jättänyt pappilassa aivan keskeneräiseksi.
— Millä tavoin keskeneräiseksi? kysyi Eevastiina.
— Hän meni ottamaan kuulutusta ja karkasikin kesken pois.