— Kuuletko, kuinka kauniisti meidän tammakin hirnuu? Sekin on niin iloinen, kun näkee tuttuja hevosia, mitä sitten ihminen.
Heillä ei ollut aikaa keskustella, sillä samassa Janne näki Aakustin tulevan äitinsä rinnalla ja takana tulivat Emma ja hänen vanhempansa.
Janne riensi ketterästi heitä vastaan ja ottaen hatun päästään hän kumarsi syvään, erityisesti jokaiselle. Hän oli juhlallinen aivan kuin hautajaisissa ja ääneti hän pusersi jokaisen kättä. Sen jälkeen hän kerran vielä kumarsi Emmalle ja sanoi:
— Onnittelen!
Emma sävähti punaiseksi ja niiasi syvään.
— Ja menkäämme nyt kirkkoon! sanoi Janne. Hän asettui Aakustin äidin viereen, pani Emman ja Aakustin kulkemaan rinnatusten ja viimeiseksi tulivat Emman vanhemmat, vakava Helena ja retkaileva Kalle.
Janne tunsi itsensä hyvin suureksi ja tärkeäksi olennoksi tänä hetkenä. Pienillä käskevillä liikkeillä hän syrjäytti muut, jotta tämä hänen joukkonsa pääsi kulkemaan häiriintymättä ja hiukan erillään muusta rahvaasta.
Mutta Peltolan emäntä ei millään muotoa tahtonut jäädä liian kauaksi Jannestaan. Hän sieppasi virsikirjan rattailta ja ryntäsi Jannen sivulle. Kun renkipoika, joka häntä oli ajanut kirkolle, kulki emäntänsä ohitse, niin Paukku sanoi:
— Jussi, kun pappi on saarnansa lopettanut, niin vie meidän tamma
Kirkonjärveen uimaan.
Ja katsottuaan hellästi Janneen lisäsi hän: